Ennuste ei ole tavoite – väestön kehitykseen voidaan vaikuttaa

Kainuun ennakointi- ja seurantaryhmä, Väestö ja hyvinvointi, Tulevaisuuskatsaus III / 2015

Tiivistelmä: Mitä on tapahtumassa?

Kainuun väkiluku on trendinomaisessa laskussa: vuoden 2014 alussa painuttiin alle 80 000. Samalla ikääntyminen on voimakasta. Vaalan liittyminen Pohjois-Pohjanmaahan vuoden 2016 alussa laskee Kainuun väkilukua reilulla 3000. Tämä edellyttää maakunnan väestötavoitteiden tarkistamista. Kainuun väestötavoitteet ovat kunnianhimoisia, mutta ne voidaan saavuttaa, mikäli alueelle kyetään luomaan työpaikkoja sekä säilyttämään ja monipuolistamaan palveluja – erityisesti nuorisokoulutuksen aloituspaikat vaikuttavat väestönkehitykseen. Kostamus-projekti 1970-luvun ja 80-luvun taitteesta osoittaa, että työpaikkoja tarjoamalla väestön kehitykseen voidaan vaikuttaa.

Entistä useammin työpaikat eivät tule avoimeen hakuun, vaan jäävät piilotyöpaikoiksi. Tarvetta tekijöille olisi, mutta organisaatiot kokevat rekrytoinnin liian vaivalloiseksi. Kainuun yrityksissä on kasvupotentiaalia, joka on realisoitumassa. Kun nousu käynnistyy ja työntekijöitä tarvitaan entistä enemmän, ei maakunnan pieni nuorisoikäluokka riitä tyydyttämään työvoiman kysyntää. Työntekijöitä on saatava maakunnan ulkopuolelta. Työllä ja työttömyydellä on ratkaiseva merkitys ihmisen hyvinvointiin. Kainuussa erityisesti nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys ovat työttömyyteen liittyviä ilkeitä ongelmia.

Kainuun väkimäärä vähenee ja väestö ikääntyy

Kainuun väestömäärä on viime vuosina vähentynyt ja samanaikaisesti väestö on ikääntynyt voimakkaasti. Vuoden 2014 lopussa Kainuun väkiluku oli 79 256, missä vähennystä vuoden takaiseen oli 719 henkeä. Keski-ikä Kainuussa vuoden 2013 lopussa oli 45,4 vuotta.

Toisen maailmansodan jälkeen Kainuun väkiluku kasvoi aina 1960-luvun puoliväliin asti. Suurimmillaan väestö oli vuonna 1963, 108 000 henkeä. 1960-luvun puolivälin jälkeen väestömäärä on vähentynyt kaikissa Kainuun kunnissa paitsi Kajaanissa, missä väestö alkoi vähentyä vasta 1990-luvulla.

Väestön väheneminen on keskittynyt ennen kaikkea Kehys-Kainuun seutukunnan kuntiin, joissa vuosina 1992–2012 väkiluku väheni 30 %. Vastaava vähennys oli Kajaanin seutukunnassa samana ajanjaksona 9 %. Viimeisin merkittävä rajapyykki Kainuun väestön kehityksessä ohitettiin vuoden 2013 ja 2014 vaihteessa, kun väkimäärä laski alle 80 000.

Kajaanin kaupungin väkiluku on pysynyt lähes samalla tasolla 1980-luvun alusta nykypäiviin. Tosin välillä Kajaanin väkilukua nosti vuonna 2007 tapahtunut Vuolijoen liittyminen Kajaaniin, mikä kasvatti kaupungin väkilukua noin 2 500 henkilöllä. Vuonna 2012 Kajaanin osuus koko Kainuun väestöstä oli 47 prosenttia ja kokonaisväestömäärän vähentyessä Kajaanin suhteellinen osuus Kainuun väestöstä on kasvanut. Kajaanin lisäksi Sotkamon väkiluku on pysynyt lähes samana 2000-luvun alusta lähtien. Väestönkehitys Sotkamon kunnassa liittyy positiiviseen kokonaisnettomuuttoon ja Kajaanin kaupungissa se perustuu nuoresta ikärakenteesta johtuvaan korkeaan syntyvyyteen.

Vaalan lähtö tiputtaa väkimäärää

Merkittävin lähiaikojen muutos Kainuun väestön kehitykseen tulee Vaalan siirtymisestä osaksi Pohjois-Pohjanmaan maakuntaa vuoden 2016 alusta. Vaalan väkiluku vuona 2015 on 3 123.
Kun huomioidaan Vaalan tämänhetkinen väkimäärä sekä Kainuu-ohjelmaan tehdyt Kainuun liiton ja Vaalan kunnan omat Vaalaa koskevat väestötavoitteet, Kainuu-ohjelmassa linjattu väestötavoite vuodelle 2030 laskee 82 tuhannesta reiluun 78 tuhanteen. Tätä väestötavoitteen päivitystä ei ole virallisesti hyväksytty. Konkreettisesti näin päivitetty väestötavoite tarkoittaa nykyisen väkimäärän saavuttamista ilman reilua kolmea tuhatta vaalalaista vuoteen 2030 mennessä.

Uusia asukkaita saadaan, jos töitä ja koulutuspaikkoja on tarjolla

Mielenkiintoisen poikkeaman Kainuun väestötrendiin sai aikaan suomalais- ja erityisesti kainuulaisvoimin vuosina 1977–1985 toteutettu Kostamuksen kaupunki- ja vuoriteollisuuskombinaatin rakennusprojekti. Kostamus-projekti paransi Kainuun työllisyyttä sekä kasvatti hetkellisesti väkimäärää ja hidasti väestön vähenemistä koko 1980-luvun. Vuodesta 1970 vuoteen 1980 väestö väheni vain reilulla tuhannella. Kostamuksen rakennusprojektin aikaan Kainuun väkimäärä oli noin 100 000, kun se vuoteen 1990 laski jo noin 96 000.

Kostamus-projekti tuo havainnollisesti esille sen, miten ratkaisevasti väetönkehitykseen vaikuttavat alueen työllistymismahdollisuudet. Kainuu tarvitsee uusia Kostamuksen kaltaisia teollisia projekteja työllistymisen, elinvoiman ja väestön kasvun elvyttämiseen.

Talvivaaran Kaivoshanke toi muuttajia ja elinvoimaa. Hanke ei selvästikään ollut kestävällä pohjalla, koska Talvivaaran tuotantoyhtiö, Talvivaara Sotkamo Oy, ajautui marraskuussa 2014 konkurssiin. Yhtiön konkurssi jatkuu julkisselvityksenä. Vaikeuksista huolimatta Talvivaara Oy on edelleen Kainuun suurin teollinen työnantaja.
Työpaikkojen luominen ei välttämättä edellytä uutta Kostamusta, yhtä tai kahta isoa työllistäjää, vaan työn paikkoja voi syntyä lukuisiin pienempiin yrityksiin tai julkisen sektorin organisaatioihin. Tämän kaltaista toimeliaisuutta Kainuussa on syntymässä esim. peliteollisuuteen, kaivostoimintaan sekä biotalouteen. Erityisesti kaksi viime mainittua ovat aloja, joiden tuotantolaitosten ympärille on mahdollista luoda teollisia ekosyteemeja alihankinta- ja raaka-aineen hankintaketjuineen. Näiden avulla työpaikkoja ja positiivista väestön kehitystä pystytään luomaan koko Kainuuseen, ei pelkästään tuotantolaitoksen sijaintikuntaan.

Alueen koulutustarjonta varhaiskasvatuksesta korkeakoulu- ja yliopistokoulutukseen asti houkuttelee nuoria muuttajia ja myös perheitä. Oppilashankinnassa Pohjois-Suomi on Kainuulle luonteva suunta. Esim. Kajaanin ammattikorkeakoulun opiskelijoista noin 60 % tulee muualta kuin Kainuusta. Kuitenkin myös valmistuneista samansuuruinen osa lähtee pois maakunnasta. Kajaanin opettajan koulutuksen loppuminen vuonna 2013 näkyy suoraan Kainuun väkiluvussa.

Aluekehittämisen ja työelämän tarpeet ja nuorten toiveet eivät aina kohtaa

Kainuussa on reilut 30 000 työpaikkaa. Merkittävää on se, että työpaikkojen määrä on pysynyt suunnilleen samana julkisen sektorin saneerauksista huolimatta. Työpaikkoja on syntynyt yksityiselle sektorille. Palvelualan kasvu on korvannut teollisuudesta menetettyjä työpaikkoja. Hyvä puoli on siinä, että työpaikkojen määrä on pysynyt samana, vaikka työllisten määrä on vähentynyt. Työikäisten ja nuorten ikäluokkien väheneminen vaikeuttaa Kainuun työpaikkakehityksen paranemista. Maakunnassa ei riitä koulutettavaa työvoimaa ja lähes puolet työttömistä on täyttänyt 50 vuotta.

Esim. puutuotealalla osaavan työvoiman puute on tunnistettu Kainuussa jo keskeiseksi toimialan kehittymisen pullonkaulaksi. Nuoret hakevat alan koulutuksiin huonosti. Esim. Kuhmossa olevalle ammatillisen koulutuksen rakennuslinjalle tuli viime kevään yhteishaussa niin vähän hakemuksia, ettei linjaa voitu käynnistää. Puutotealaan ja laajemmin biotalouteen on asetettu sekä valtakunnallisesti että Kainuussa kovia kasvutavoitteita.

Mikäli alan koulutukset eivät houkuttele nuoria, pitää panostaa aikuisten täydennyskoulutukseen, alan imagon rakentamiseen sekä työvoiman rekrytoimiseen muualta. Kainuuseen sopii hyvin se, että työvoimaa koulutetaan tiettyyn tarpeeseen kohdennutusti. Kaikkia maakunnassa kaivattavia osaajia ei tarvitse Kainuussa kouluttaa eikä kaikkien Kainuussa koulutettujen tarvitse työllistyä alueelle. Kainuun oppilaitoksilla on myös valtakunnallisia koulutustehtäviä. Väestökehityksen kannalta on erityisen suotuisaa, kun saadaan houkuteltua koulutettua nuorta työvoimaa maakuntaan.

Talous lähdössä nousuun – tekijöistä tulee pulaa

Kajaanin aikuis- ja täydennyskoulutuspalvelut AIKOPAlla on ollut viime vuonna yhteensä noin 4 000 opiskelijaa, joista suurin osa on Kainuusta. Kolmen kuukauden aikana yli 1 000 opiskelijaa on ollut koulutuksissa. Kainuussa toimivat yritykset ostavat nyt täydennyskoulutusta ja tätä voi pitää merkkinä siitä, että talous on lähdössä nousuun.

Yritykset varautuvat kasvuun – patoutunutta kysyntää on olemassa paljon. AIKOPAn opiskelijoiden ikärakenteessa on huomattu, että entistä iäkkäämmät, työelämässä olevat kouluttautuvat. Joillain toimialoilla on vaarana työvoimapula talouden piristymisen kasvattaessa tuotteiden ja palvelujen kysyntää.

Mielekäs työ – hyvinvoinnin perusta

Vuonna 2015 Kainuun väestö on noin 79 100 henkeä, joista 61 % on työikäisiä (15-64 vuotta), 24 % eläkeläisiä (65 vuotta täyttäneet) ja 15 % lapsia (0-14 vuotta). Vuonna 2015 Kainuu työvoima on 35 500 henkilöä eli 74 % työikäisestä väestöstä. Työvoimasta työttömänä on 6 000 henkeä eli 17 % työvoimasta ja näistä peräti noin 600 henkeä on ollut työttämänä yli kaksi vuotta. Työllisiä on 29 500 eli 83 % työvoimasta. Samaan aikaan työvoiman ulkopuolella on 12 700 henkeä eli 26 % työikäisestä väestöstä.

Erityisen ilkeitä ongelmia näihin lukuihin liittyen ovat nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys. Työllisyyden merkitys hyvinvoinnille on suuri. Työttömyys pitkittyessään lisää syrjäytymisen riskiä ja etenkin nuoret on saatava työelämään. Onneksi nuorisotyöttömyyden ennakoidaan helpottavan. Erilaiseen aktivoivaan toimintaa on myös panostettava. Kainuun ammattiopisto ja lukio tekevät hyvää opiskelijaohjausta. Kukaan ei jää ilman toisen asteen koulutuspaikkaa. Haasteena on saada nuoret pysymään koulussa ja suorittamaan tutkinto loppuun.

Aina työ ei tee ihmistä onnelliseksi, vaan saattaa jopa sairastuttaa. Työhyvinvointi ja työelämän korkea laatu ovatkin ihmisten hyvinvoinnin kannalta tärkeitä. Työhyvinvointiin liittyvien palvelujen kysynnän ennakoidaankin kasvavan ja niiden tuotannon tarjoavan entistä enemmän mahdollisuuksia yrityksille.

Piilotyöpaikat yleistyneet

Piilotyöpaikoilla tarkoitetaan työtä ja työpaikkoja, joihin yritykset tai organisaatiot tarvitsisivat tekijän mutta, joka jää täyttämättä, koska rekrytoiminen koetaan liian vaivalloiseksi. Piilotyöpaikkoja voivat olla myös tehtävät, joihin otetaan organisaation sisältä tekijä lyhyeen työsuhteeseen kerrallaan ilman, että paikkaa laitetaan pitempiaikaisena avoimeen hakuun.

Avoimia työpaikkoja on paljon vähemmän kuin hakijoita. Yhteen paikkaan voi tulla niin paljon hakemuksia, että työnantajan on vaikea niitä käsitellä. Näin entistä enemmän rekrytoinnissa hyödynnetään työantajaa oma-aloitteisesti lähestyneitä hakijoita tai työpaikka saatetaan jättää kokonaan julistamatta avoimeksi.