Kainuu ei voi menestyä ilman vahvaa yhteistyötä

Paavo Keränen: ”Yhteistyön tekemisen tahto Kainuussa heikkoa”

Mihin ovat hävinneet kuuluisat Kainuun maakuntahenki ja yhteistyö? Niitä tarvittaisiin nyt enemmän kuin koskaan, pohdiskelee Kainuun liiton aluekehityspäällikkö Paavo Keränen.

Kainuun matkailun markkinoinnissa ei ole löydetty yhteistä säveltä

Matkailuelinkeino on Kainuun merkittävimpiä tulonlähteitä, vuosittain noin kaksisataa miljoonaa euroa. Helsingin matkamessut tammikuussa osoittivat, että Suomessa satsataan matkailuun paljon. Turisteja houkuttelevia virityksiä löytyy lähes joka kunnasta. Ylivoimainen ykkönen on Lappi, joka näkyi ja kuului myös Messuhallissa.
Kainuuta ei sen sijaan näkynyt. Paikalla olivat Kajaani omalla ständillä sekä Suomussalmi ja Kuhmo Wild Taika -osastolla. Ukkohalla esiintyi pienimuotoisesti Oulun lipun alla. Nämä kolme osastoa oli hukutettu eri puolille isoa messualuetta. Niiden löytämiseen tarvittiin kissoja ja koiria.

Hyvällä tahdollakaan ei voinut iloita Kainuun matkailun näkyvyydestä messuilla. Millä foorumilla on sovittu, ettei messuille kannata osallistua eikä näyttäytyä? Lähes kaikki muut merkittävät matkailukeskukset olivat kuitenkin päätyneet toisenlaiseen arvioon ja osallistuvat vuodesta toiseen näkyvästi ja äänekkäästi näihin messukarkeloihin. Sen lisäksi, että Kainuussa on tehty väärä tilanneanalyysi, se on myös ilmapuntari, joka mittaa maakuntamme henkistä ilmapiiriä; Kainuun ylle on laskeutunut vahva matalapaine ja tämän seuralainen – yhteishengen puute. Matkailun markkinointi on tästä vain yksi, joskin kuvaava esimerkki.

Yhteishengen puute kaatoi Kainuun hallintokokeilun

Maakunnan yhteishengen puutteesta on kärsitty jo pitempään. Pahimmillaan tämä näyttäytyi Kainuun hallintokokeilun loppumetreillä, kun Puolanka irrottautui kokeilusta, eikä sille saatu jatkoa. Siinä tehtiin iso virhe. Syyllisiä on turha osoitella, mutta ei Puolanka yksin ollut. Kunnan vaatimukset olivat varsin vaatimattomia hallintokokeilun kokonaisuudessa. Muutamien suurien kuntien ylimielinen asenne paistoi myös julkisessa keskustelussa. Sisäpiirikeskustelu oli suorastaan vastuutonta.

Kainuulainen maakuntahenki oli maankuulu – nyt sitä tarvitaan enemmän kuin koskaan

Kainuussa yhteistyöllä on saatu menneinä aikoina mittaamattoman arvokaita tuloksia. Kainuulainen maakuntahenki oli käsite, joka tunnettiin Helsinkiä myöten. Ja sen avulla nostettiin Kainuuta ylös ja hyvinvointia maakuntaan. Tästä hyvästä professori Reijo Heikkinen on kirjoittanut paljon, mm. mainiossa historiikissä ”Kainuun puolesta”(2012).

Kainuussa elämme vaikeita aikoja. Maaseutu autioituu, kylät hiljenevät ja nuoriso muuttaa etelän kaupunkeihin. Jopa Kainuun veturi, Kajaani, yskii; Kajaanin kaupungissa kuolo korjaa enemmän kuin äidit kerkiävät synnyttää. Vaalan liityttyä Pohjois-Pohjanmaahan Kainuussa on vuoden 2016 alussa enää 75315 asukasta. Vaikeuksista huolimatta Kainuussa on paljon vahvuuksia ja mahdollisuuksia, kuten luonnonvaroja ja osaamista niiden monipuoliseen ja kestävään hyödyntämiseen. Muualta tulevaa apua on turha odottaa. Itse on tartuttava toimeen. Vaikeina aikoina ei saa käpertyä, tulee katsoa ympärille. Kuntien, yritysten ja vähäväkisen maakunnan tulee löytää yhteistyön jalo palo. Vain sen avulla pieni pärjää.

Kainuussa rakennetaan kolmen vuoden aikana oma demokraattinen maakuntahallinto. Tämä on suurisuuntaisin uudistus sataan vuoteen maassamme. Kainuun maakunta on uudistuksella pelastettavissa. Mutta se ei ole itsestään selvää. Tarvitaan maakunnan hengen kohottamista ja yhteistyön rakentamista kokonaan uudelle tasolle. Kainuun maakuntalaulun sanoilla on ajankohtainen sanoma: ”Kainuhun kansa, ah arpasi lyö! Missä on ryhtisi, kunniatyö?”

Paavo Keränen

Aluekehityspäällikkö

Kainuun liitto